Koska verkko­kurssi alkaa ja miten pitkään se kestää – Verkko­kurssi­kyselyn tuloksia, osa 2

Viime julkaisussa (Verkkokurssikyselyn tuloksia, osa 1) kävimme läpi verkkokurssikyselyn vastaajien taustoja ja miten kursseilla halutaan opiskella. Lupasin, että tässä toisessa osassa pureuduttaisiin enemmän seuraaviin aihepiireihin:

• miten nopeasti kursseista halutaan suoriutua
• miten pitkä voimassaolo kurssilla tulisi olla
• miten kurssilla mahdollisesti olevat ns. live-osuudet vaikuttavat

Koska verkkokurssi alkaa? Miten nopeasti ja miten pitkään haluamme opiskella verkkokurssilla?

Kahta täysin samanlaista verkkokurssia ei ole. Tai no, samantyyppisiä tosin on, mutta verkkokurssi-käsitteen alla tehdään niin paljon opetusta, että yhtä oikeaa vastausta ei ole. Mutta jos ajatellaan edelleen sitä tosiasiaa, että keskimäärin n. 15% kurssilaisista suorittaa verkkokurssin loppuun, on se tavattoman vähän. 

Jos halutaan oppia jokin uusi elämäntaito, kurssia tuleekin käydä pitkään ja hartaasti, koska uuden taidon oppiminen vie aikansa. 

Mikäli taas haluamme oppia jonkin konkreettisemman taidon, kuten vaikkapa käyttämään uutiskirjetyökalua tai jotakin sen tiettyä osaa, taito on enemmänkin “on / off” -tyyppinen. Joko opimme tekemään jotain – tai emme. “Nyt tiedän, mitä painiketta pitää painaa.” -tyyppinen oppiminen ei vaadi yleensä toistoa tai asian syvällisempää sisäistämistä. 

Joillekin voi olla tuskastuttavaa todeta, että kurssilla on kymmeniä tunteja video- tai luentomateriaalia. Ja yhä useampi haluaa pilkkoa oppimistaan pieniin palasiin, täsmäoppimisiin. Tämä ns. micro-learning on ollut nousussa jo muutaman vuoden ajan ja moni liputtaa sen puolesta. Eli kurssilla opitaan hyvin rajatusti yksi taito ja that’s it. 

Tämän väitteen “Haluan vain käydä verkkokurssin nopeasti ja vaivatta läpi.” vastaajat ovat hivenen enemmän sitä mieltä, että nopeampi on parempi. 

Heti vai kahdesti vuodessa?

Kysyin myös, halutaanko kurssille heti vai olemmeko valmiita odottamaan. “Jos haluan oppia jotain uutta, haluan kurssin alkavan saman tien. “

Isompi osa on kärsimättömiä. Osa kurssien vetäjistä lanseeraa kurssinsa vain muutaman kerran vuodessa. Silloin voidaan ladata odotuksia ja lämmitellä kohderyhmää huolella. Kyse on usein kalliimmista kursseista, joilla on paljon sisältöä ja joilla painotetaan myös kouluttajan omaa läsnäoloa. Toisena ääripäänä ovat nopeat viime kappaleessakin mainitut micro-learning -tyyppiset paketit, jotka ovat myynnissä ikivihreinä, jatkuvasti. 

Mietipä itseäsi. Jos haluat oppia vaikkapa editoimaan kurssivideoita tai tekstittämään niitä, jaksatko odottaa, että kurssi avautuu parin kuukauden kuluttua vai etsitkö nopeammin kurssin, jolla opit asian heti?

Lanseeraukset saattavat viedä hermot, niitä suunnitellaan pilkuntarkasti pitkäänkin, mutta toisaalta ne saattavat tuoda tuloa todella tehokkaasti. Passiivisesta tulosta haaveileville ne eivät välttämättä ole se oikea tapa, sillä se vaatii isoa työpanosta. Toisaalta, ikivihreää kurssiakin tulee myydä. 

Peruskysymys lienee, jaksaako sinun unelma-asiakkaasi odottaa kurssisi avautumista? Miten ainutlaatuinen olet, voiko saman asian oppia saman tien jostain muualta?

Kurssin voimassaolo

Tätä samaa aihepiiriä pohtii myös kysymys siitä, miten pitkään toivomme kurssin materiaalien olevan käytössämme. Toisaalta, kannustaako lyhyempi voimassaolo opiskelemaan heti? Nämä ovat saman asian kaksi eri puolta. 

Jos mietitään pedagogista puolta, on rajallinen aika kannustava tekijä. Jos voit siirtää asiaa helposti tuonnemmaksi, niin helposti tapahtuu. Jos aikaa on rajattomasti, emme ehkä panosta oppimiseen. Ja jos haluat oppia nopeasti täsmätaidon, ryhdyt oppimiseen herkemmin.

Kiltti opettaja antaa aina lisäaikaa, mutta opiskelijat saattavat käyttää sitä hyväkseen. 

“Kurssimateriaalit ovat käytössäsi vuoden.” Pitkään, mutta ei loputtomiin. 

“Saat ikuisen pääsyn jatkuvasti päivittyviin materiaaleihin.” Huh, eikö kouluttaja aio ikinä eläkkeelle? 

“Pienellä kuukausimaksulla pääset kaikkiin materiaaleihin.” Houkuttelevaa, mutta Suomessa vielä hiukan turhankin vähän käytettyä. 

“Luentotallenne on käytössäsi kaksi viikkoa.” Kääk, uskallanko? Ehdinkö?

Vaikka iso joukko vastaajista haluaisikin kursseilleen rajattoman voimassaolon, yhteenlaskettuna huomattavasti suurempi osa vastaajista on kuitenkin realisteja ja on valmiita opiskelemaan nopeammin.

Ikivihreä, tasaisesti etenevä ja ohjaajakeskeinen vai niiden hybridi?

Mitä tuo otsikko tarkoittaa? Ikivihreä kurssi tarkoittaa sitä, että kurssimateriaalit ovat aina myynnissä, niitä voi käydä läpi ihan omaan tahtiin. Ohjaajakeskeinen taas tarkoittaa sitä, että ohjaaja on aktiivisesti mukana livenä tai kurssin omassa yhteisössä ja kurssi etenee tietyn kalenterin mukaan. Näiden hybridissä taas kurssimateriaalit voivat olla kaikki käytössä heti ja ohjaaja tarjoaa apuaan livenä päivystysluonteisesti vaikka kerran viikossa tai kuussa. Tai hän voi luennoida jostain ajankohtaisesta livenä. 

Totta kai kurssin ohjaajan tai opettajan ajankäyttö kurssilla vie resursseja. On eri asia rakentaa kurssi ja laittaa se myyntiin ja unohtaa se sen koommin kuin vastailla aktiivisesti kurssilaisten kysymyksiin ja piipahtaa live-luennoilla silloin tällöin. Mutta kuinka moni on valmis maksamaan opettajan live-avusta? Tai kuinka moni osaa sitä ajatella? ”Hinta edellä” kurssia valitseva saattaa päätyä ostamaan valmiin paketin, joka joko sopii hänen ongelmaansa tai sitten oppimista ei tapahdukaan. Toisaalta, moni niistä, jotka päätyvät ostamaan kurssin, jossa on opettajan jatkuvaa osallistumista ja osallistamista, eivät kuitenkaan sitä hyödynnä.

Olen myynyt suurimmasta ja suosituimmasta verkkokurssistani sekä itseopiskelupakettia (hiukan edullisemmin) että versiota, jossa pidän live-luentoja kuukausittain ja jossa vastailen ongelmiin kurssin yhteisössä. Suurin osa ostaa tuon laajemman paketin, jossa olen aktiivisesti kurssilaisten apuna. Kuitenkin vain murto-osa kurssilaisista osallistuu live-luennoille ja vain osa kyselee ryhmässä. Mutta heillä on mahdollisuus siihen, mikä ilmeisesti tuntuu turvalliselta ja siitä ollaan valmiita maksamaan. 

Jos mietit omalle kurssillesi live-osioita, mieti samalla miten paljon haluat itse olla kiinni kurssissa. Voitko tarjota apua niin, että se ei kuormita sinua kohtuuttomasti? Vai tunnetko ihanaa iloa avun tarjoamisesta ja koet itsesi kurssin suureksi sydämeksi? Muista joka tapauksessa vetää rajat sille, mihin kaikkeen olet valmis, jotta et löydä itseäsi ratkaisemassa ongelmia 40 tuntia viikossa. 

Tätä aihepiiriä käsiteltiin myös viime julkaisussa, jossa pohdin yhteisön vaikutusta kurssin hintaan. Harva yhteisö pyörii ilman sitä aktiivisesti seuraavaa ja mukana kannustavaa ohjaajaa. Silti live-luentojen tai -lähetysten koetaan ilmeisesti olevan arvokkaampia kuin myötäelävä yhteisö, jolta myös voi kysyä.

 Oppilan verkkokurssikyselyn tuloksia käsittelvässä sarjassa käydään vielä seuraavaksi läpi kouluttajan kokemusta ja asiantuntemusta. Jos verkkokurssin rakentaminen kiinnostaa, tutustu myös blogissa näihin juttuihin: Vinkit verkkokurssin rakentamiseen ja Onko maksutonta verkkokurssialustaa?

Taina Norha

Taina kouluttaa ja konsultoi markkinointiviestintää ja digitaalista markkinointia Oppila Oy:ssä. Seuraa Instagramissa @tainanorha ja @oppila.fi Taina on valmistunut viime vuosituhannella kauppatieteiden maisteriksi (KTM) (markkinointiviestintä) Turun kauppakorkeakoulusta ja hänellä on myös ammatillisen opettajan pätevyys (AmO).

Löydät myös Tainan ja puolisonsa Kirjallisia-kirjablogin sekä sen Instagram-tilin @kirjallisia